Koko Horse Show-matka oli itsessään jo tosi jännittävä, koska tiesi että alla on hevonen, joka on kisannu areenalla ennenkin. Tietysti myös se, että paljon tuttuja oli katsomossa. Ennen rataa, jännitys amatöörien välillä oli ihan käsin kosketeltavaa. Mukana oli muutamia, ketkä olivat olleet areenalla ennenkin, mutta uskoisin, että kaikkia ratsastajia, tukijoukkoja, puolituttuja ja kummin kaimoja jännitti ihan yhtä paljon. Jännitys oli vaan voitettava, ennen kuin radalle lähti. Tietystikkään ilman jännitystäkään ei ole kivaa. Lainaten erään ratsastajan sanoja: Mietin aina ennen rataa, että mikä tässä viehättää, miksi teen tätä? Mutta ne pari minuuttia ennen rataa ovat parhaat, koska ei vielä tiedä miten käy.
Koko juttu alkoi kesällä, kun Kirsiltä kysyin Facebookissa että: Oisko mitenkää ehkä mahdollisesti mahdollista, että voisin osallistua Ipanalla Amateur Touriin? Ja Kirsi oli heti mukana jutussa.
Siinä sitten kisailtiin koko kesä ja lokakuussa lähdettiin Ypäjällä karsintoihin, koska LW-arvonnoissa ei tärpännyt. Siellä mentiin ennen varsinaista 'pääluokkaa' 85cm. Siinä meni voitto sivusuun kun viiminen puomi tuli mukaan. Muutenkin koko karsinnat olivat vähän vaakalaudalla, koska Ipanalla oli kaviosta pala irti.
Sitten 95cm luokassa tehtiin hyvä puhdas rata, jonka jälkeen oltiin varmoja, että se riittäisi finaalipaikkaan ja ehkä jopa sijoitukseen. No finaalipaikkaan se riitti, mutta palkintojen jakoon en päässyt. Kirsi lähti hakemaan mun ruusuketta toiselta maneesilta. Olin sitten katsomossa syömässä Paninia niin kuulin kuulutuksen missä kutsuttiin 95cm b luokan ratsastajia palkintojen jakoon sitten kuulin oman nimeni ja lähdin juoksemaan kentälle päin ja iskin Paninin äitin käteen, kun ei se mitään ollut kuullut, että mut kutsuttiin palkintojen jakoon. Siellä sain sitten ison hienon ruusukkeen ja soitettiin Kirsi takaisin ja sekin oli ihan hämmästynyt.
Karsintojen jälkeen tuli enää parit kisat ennen Hihssiä. Koko porukka jännitti ja odotti tätä huikeaa tapahtumaa, kun mamma jälleen pääsisi areenalle.
Piakkoin tulikin jo aamu jolloin piti lähteä areenalle. Edellisenä iltana oltiin pesty ja puunattu hevonen ja laitettu tavarat valmiiksi traileriin. Lähdettiin joskus 6 aikoihin ajelemaan ja menin Kirsin kyydillä. Nukuin melkein koko matkan. Äiti ja isi veti trailerin paikanpäälle.
Mamma kotiutui hyvin omaan kisakarsinaansa. Oltiin poikkeuksena saatu hevonen majoitettua areenalle, kun taas kaikki muut melkeinpä olivat joutuneet jonnekkin muualle hevosensa majoittamaan.
Ensimmäinen päivä oli aika sählinkiä kokonaisuudessaan. Ensimmäinen rata oli jännittävin kaikista. Tiesimme että olisi kovat vastukset edessä, jos halusi voittaa. Versyttely oli erittäin pieni ja siellä oli tolppia keskellä kenttää. Niin Ipana vaan pari pukkia siellä heitti ja meni ku viimeistä päivää. Sitten olikin jo meidän vuoro mennä radalle. Tuubissa Ipana peruutteli laitoja päin ja alkoi hyppiä pystyyn ja Kirsi joutui taluttamaan sen areenalle. Radasta itsestään mulle ei mitään muistikuvaa oikeestaan ole, muutakuin että jännitti niin että laatta meinas lentää ja pyörrytti.
Radan jälkeen kun kuuluttaja kuulutti että menimme luokan kärkeen, niin fiilikset olivat sanoin kuvaamattomat. Olisin halunnut itkeä ja nauraa yhtä aikaa. Tallialueella kaikki sitten ryntäsivät onnittelemaan ja niin minä kuin Kirsikin itkettiin ja naurettiin yhtä aikaa.
Voitettiin sitten se koko luokka ja palkintojen jakokin oli ihan huippu! Harmitti vaan vähän ettei sinne hevosella päässyt, mutta se oli ihan ymmärrettävää. Saatiin jätti kokoinen punakultainen ruusuke, suojat ja Cavallorin heppanami laatikko.
Radan kierrosta
Radalta
Radan jälkeen mentiin shoppailemaan ja tarttui sieltä jotain mukaankin, mutta niitä en nyt enää muista. Expo oli ihan mieletön. Siellä oli niin paljon kaikkea, ettei tiennyt mihin katsoa. Nimmareitakin sieltä tarttui paljon mukaan.
Samana päivänä käytiin taluttelemassa Ipanaa parisen kertaa, ettei se ihan olisi jäykistynyt.
Perjantain ohjelma oli melko sama ja tunnelmat, paitsi että tällä kertaa mukaan tuli hieno kakkonen Nitan jälkeen. Palkinnoksi saatiin taas Cavallorin herkkulaatikko ja 700 euroa rahaa 95cm kategorian voitosta.
Taas käytiin illalla taluttelemassa häntä ja meinasi jopa rynnistää mun yli, koska oli niin innoissaan. ;D
Päästiin lauantain finaaliin, joka järjestettiin illalla. Siitä en sitten kerrokkaan enempää, sillä jokainen paikalla olija sen varmasti muistaa .. Mutta se hyvä puoli siitäkin tuli, että saatiin kolme Cavallorin herkkulaatikkoa ja v-aukkoinen neulepaita. Sekä myös juttu-tuokio Anna-Julia Kontion ja hänen äitinsä kanssa. :)
Uskoisin että Ipana oli erittäin tyytyväinen, kun sai vielä vanhoilla päivillään verestää muistoja areenalla.
Kiitokset vielä kaikille tukijoukoille, Ipanalle, Kirsille, seuralle, FCH:lle ja teille lukijoille, jotka jaksoitte lukea tämän kaiken.
Kukkakimpussa Ipanan kultaiset kengät, joilla kisasi Hihssin
KaKe-cup voitto
Lehtijuttu
Rakkain !<3